E lähti tänään Rontin kanssa taas lintumetille yökuntiin.

Lähdin sitten Unnan ja Aavan kanssa melko pimeässä metsään iltalenkille "valot päällä" (lue= koirilla valopannat, mulla otsalamppu). Kaikki meni ihan mukavasti menomatkalla, mutta takaisintulo oli jo vaikeampaa... Aikaisemmin ei ole koskaan ollut  mitään ongelmaa!

Koirat olivat toistensa kimpussa kuin herhiläiset.. Pimeässä risukossa valot vain vilkkuivat ja rähinä kuului. Matka ei edennyt metriäkään pitkään aikaan. Eipäs siinä meikäläisenkään sanaa kuultu ollenkaan!

Lopulta sain koirat taas polulle ja remmiin. Koirilla oli ollut ihan nähtävästi äsken ihan kivaa, nyt hölkättiin niin nätisti eteenpäin, mutta minulta lenkkimieli oli hävinnyt tähtitaivaan tuuliin. Ei muuta kuin heti suoraan kotiin...... Kotona rähinä jatkui ja taas piti pitkästä aikaa ottaa esiin vesisuihkupullo. Johan rupesivat rauhoittumaan!

Rupesin sitten muistelemaan noita rähisijöitä pienenä vauvapentuna. Jälleen kerran (mulla taitaa olla jokin nostalgia-aika..) kaivoin esiin vanhoja kuvia, tällä kertaa Unnasta, Rontista ja Aavasta ihan pienenä pentuna. Santrasta meillä ei ole vauvakuvia, siihen aikaan ei paljon harrastettu valokuvausta. Eli.........

Unna alle vuorokauden ikäisenä 3.5.2004..........

    

Rontti reilun viikon ikäisenä..

    

Ja Aava 2 vrk.....

    

Kummasti mieli alkoi heltymään...........  :) On ne vaan niin ihania..