Joopa joo.. Kaikki koiraihmiset tietää sen että kun aamulla on kiire käyttää koirat ulkona ennen aamukahvin juomista, Lapin kansa-sanomalehden lukemista ja asennoitumista uuteen työpäivään, niin silloinhan sitä monta kertaa tapahtuu.

Tänä aamuna valkoiset kirmailivat onnellisena (lue: aivan reikäpäänä) pitkin kestohankia metsässä. Äkkiä Unna teki spurtin ja sitten näinkin kaukaa vain tassuja jotka sätkivät kohti taivasta. Unna oli löytänyt ketun ä-än. Haju oli ollut tietenkin arvokkaalle mammallekin liikaa ja pakkohan siinä oli piehtaroida.

1471312.jpg

Aava ei ymmärtänyt ollenkaan minun metelöintiä. Ei kyllä Unnakaan :) Haju oli melkoinen!

1471313.jpg

Onneksi tällä kertaa en ollut yksin kotona ja saatoin vain työntää Unnan Esan hoiviin kohti pesuhuonetta! Talon liepeillä oli ollut liikettä viime yönä, punaisetkin haukkuivat jatkuvasti yön aikana. Santralla on juoksu ja sekin tekee tytön herkäksi haukkumaan kaikkea mikä liikkuu.

Käytiin eilen Sodankylässä Karvakuonojen näyttelyharjoituksissa. Mielestäni harkat menivät Aavan kohdalla ihan hyvin, mutta en todellakaan tuudittaudu että kaikki on sillä selvä. Joka kerta kehässä on uusi kerta, varsinkin reilu 10 kuukauden ikäiselle. Mittaaminen sujui upeasti! Eka koira meillä, joka ei ole mittatikusta moksiskaan! Mittaa tuli kahden mittauskeikan jälkeen 33,5cm!

Eilen tämä "karvaton" parsontyttö rupesi vielä pudottamaan niitä pitempiä päällyskarvojaan..ja niitä karvoja riittää..ja lauantaina pitäisi olla kehässä Jyväskylässä..

1471314.jpg